Työntekijän palkkaus ja palkanlaskennan perusteet

Työntekijän palkkaus on varsinkin pienemmille yrityksille usein suuri taloudellinen riski. Työnantajayrittäjäksi ryhtymistä saattaa vaikeuttaa myös monimutkaiset lait ja erilaiset velvollisuudet, joita tästä seuraa. Pyrin käymään tässä artikkelissa läpi yleisesti työntekijän palkkaamiseen liittyviä käytäntöjä ja kustannuksia, joita työnantajana toimimisesta seuraa.

Sosiaalivakuutusmaksut

Työntekijän palkkauksen yhteydessä on otettava erilaisia lakisääteisiä sosiaalivakuutuksia, joiden maksujen keräämisestä huolehtivat sekä valtio että yksityiset vakuutusyhtiöt. Palkkaan kuuluvia sosiaalivakuutusmaksuja ovat:

  • Sosiaaliturvamaksu
  • Eläkevakuutusmaksu
  • Työttömyysvakuutusmaksu
  • Tapaturmavakuutusmaksu
  • Ryhmähenkivakuutusmaksu

Sosiaalivakuutusmaksujen lisäksi työntekijän palkasta pidätetään ennakonpidätys. Ennakonpidätys lankeaa kokonaan työntekijän maksettavaksi. Työnantajan velvollisuutena on kuitenkin pidättää työntekijän veroprosentin mukainen määrä palkasta ja tilittää tuo ennakonpidätys palkanmaksukuukautta seuraavan kuukauden 12. päivään mennessä Verohallinnolle. Palkanmaksupäivän ollessa esimerkiksi 31. syyskuuta niin ennakonpidätys tilitetään 12. lokakuuta. Ennakonpidätys lukeutuu oma-aloitteisiin veroihin ja se tilitetään samanaikaisesti arvonlisäveron sekä sosiaaliturvamaksun kanssa.

Sosiaaliturvamaksu on ennakonpidätyksen tapaan oma-aloitteinen vero ja se tilitetään Verohallinnolle samanaikaisesti ennakonpidätyksen kanssa. Ennakonpidätys ja sosiaaliturvamaksu ovat TAS-maksuja eli työnantajamaksuja. Sosiaaliturvamaksun suuruus palkasta on 1,08 % vuonna 2017. Työnantaja maksaa tuon maksun kokonaisuudessaan itse.

Eläkevakuutusmaksu jakautuu työntekijän ja työnantajan osuuteen. Työnantajan keskimääräinen TyEL-maksu vuonna 2017 on 17,95 %. Työntekijän osuus on iästä riippuen 6,15 % tai 7,65 %. 53-62-vuotiaat maksavat suurempaa työeläkemaksua.

Työttömyysvakuutusmaksu jakautuu myös työntekijän ja työnantajan osuuteen. Työnantajan osuus on 0,8 % ja työntekijän 1,6 % bruttopalkasta.

Tapaturmavakuutusmaksu lankeaa kokonaan työnantajan maksettavaksi. Sen suuruus riippuu työn vaarallisuudesta ja toimialasta. Teollisuuden maksut ovat suuremmat kuin esimerkiksi toimistotyöntekijöiden. Keskimääräisen maksun suuruus vuonna 2017 on 0,8 %.

Ryhmähenkivakuutusmaksu on pienin kuluerä. Sen suuruus vuonna 2017 on 0,07 % ja työnantaja maksaa sen tapaturmavakuutusmaksun ja sosiaaliturvamaksun tavoin kokonaan itse.

Vakuutusmaksut käytännössä

Työntekijän bruttopalkasta vähennetään ennakonpidätyksen lisäksi osuus eläkevakuutusmaksusta ja työttömyysvakuutusmaksusta. Näin ollen 17-52-vuotias työntekijä maksaa:

  • 6,15 % eläkevakuutusmaksua
  • 1,60 % työttömyysvakuutusmaksua.

Ennakonpidätyksen ollessa 20 % sivukuluja tulee työntekijän maksettavaksi yhteensä 27,75 %. 2000 euron bruttopalkasta jää näin ollen käteen 2000 * 0,7225 = 1445 euroa.

Työnantajan maksettavaksi lankeaa:

  • 18,95 % eläkevakuutusmaksua
  • 1,08 % sosiaaliturvamaksua
  • 0,8 % työttömyysvakuutusmaksua
  • 0,8 % tapaturmavakuutusmaksua (keskimäärin, luku vaihtelee toimialan mukaan)
  • 0,07 % ryhmähenkivakuutusmaksua.

Näistä osuuksista tulee yhteenlaskettuna 21,7 %. Edellisessä esimerkissä käytetyn 2000 euron bruttopalkan lisäksi työnantaja joutuisi siis maksamaan 0,217 * 2000€ = 434 € sivukuluja.

Vakuutusten hankinta ja maksujen tilitys

Työnantajan on hankittava vakuutukset ja tilitettävä oman osuutensa lisäksi työntekijän osuus vakuutusmaksuista.

Työeläke-sivustolla on listattuna eri työeläkelaitokset. TyEL-vakuutusmaksuille valitaan joko kuukausi- tai vuosi-ilmoitusmenettely. Vuosi-ilmoitusmenettelyssä eläkevakuutusmaksu perustuu työnantajan arvioimaan ennakkopalkkasummaan ja maksuerien määrään on mahdollista vaikuttaa. Kuukausi-ilmoittajalla maksut perustuvat toteutuneisiin palkkoihin ja ne tilitetään kerran kuukaudessa. Varman sivuilla on tietoa ilmoitusmenettelyistä ja aputyökalu, jolla voi testata kumpi menettely sopii paremmin.

Sosiaaliturvamaksu tilitetään Verohallinnon OmaVero-palvelun kautta. Sosiaaliturvamaksu maksetaan palkanmaksukuukautta seuraavan kuukauden 12. päivään mennessä. Tähän ei tarvita mitään erillistä sopimusta, vaan ilmoitusmenettely pohjautuu arvonlisäveron tapaan työnantajan toimittamiin tietoihin. Pitää kuitenkin huomioida, että jos työnantajaa pidetään säännöllisenä työnantajana, hänen on ilmoittauduttava työnantajarekisteriin. Verohallinnon sivuilla on tietoa työnantajan velvollisuuksista.

Työttömyysvakuutusmaksu maksetaan Työttömyysvakuutusrahastolle eli TVR:lle. Työttömyysvakuutusmaksu perustuu työnantajan arvioimaan ennakkopalkkasummaan. Maksut joustavat siis samaan tapaan kuin työeläkevakuutuksen vuosi-ilmoitusmenettelyssä.

Tapaturmavakuuttamista harjoittavat yksityiset vakuutusyhtiöt. Tapaturmavakuutuskeskuksen sivuilla on listattuna kaikkien jäsenlaitosten yhteystiedot. Tapaturmavakuutuksen yhteydessä otetaan myös ryhmähenkivakuutus samasta vakuutusyhtiöstä. Näiden vakuutusten ilmoitusmenettely pohjautuu myös arvioituun ennakkopalkkasummaan ja maksuerien määrään voi vaikuttaa.

Vuosi-ilmoitus

Työnantajan on lähetettävä Verohallinnolle ja vakuutusyhtiöille vuosi-ilmoitus maksamistaan palkoista ja muista suorituksista palkanmaksuvuotta seuraavan vuoden tammikuun loppuun mennessä. Vuoden 2017 palkkatiedot ilmoitetaan siten 31.1.2018 mennessä. Verohallinnon sivuilla on tietoa vuosi-ilmoituksen antamisesta.

Vakuutusyhtiöille annetaan vuosi-ilmoitus samaan päivään mennessä. Vuosi-ilmoitus koskee niitä vakuutuksia, joiden vakuutusmaksut ovat perustuneet arvioituihin palkkasummiin. Näin ollen työeläkevakuutuksen kuukausi-ilmoittajan ei tarvitse antaa vuosi-ilmoitusta eläkevakuutusta varten, sillä ilmoitetut summat ovat perustuneet toteutuneisiin palkkatietoihin. Muista vakuutuksista on sen sijaan annettava ilmoitus. Vuosi-ilmoituksen tietojen perusteella vakuutusyhtiöt joko maksavat liikaa maksettuja ennakkomaksuja takaisin tai perivät tasausmaksuna lopullisen vakuutusmaksun ja ennakkomaksujen välisen erotuksen.

Muut kulut

Työntekijöistä koituu vakuutusmaksujen lisäksi myös muita kustannuksia. Työnantajan on järjestettävä esimerkiksi lakisääteinen työterveyshuolto. Sairauspoissaolot, vuosilomat, arkipyhät ja palkalliset vapaapäivät (pekkas-vapaat) lyhentävät työaikaa. Vuosilomakorvauksen lisäksi työnantajan on usein maksettava lomarahaa, joka on 50 % vuosilomakorvauksen määrästä. Nämä kaikki nostavat työntekijästä koituvia lopullisia kustannuksia, joten kannattaa tehdä kunnollinen budjetti ennen lopullisen rekrytointipäätöksen tekemistä, jotta mikään maksu ei tule myöhemmin yllätyksenä. Suomen Yrittäjien sivuilla on hyvä palkkalaskuri, jolla voi katsoa työnantajan todellisia kustannuksia saatua työpanosta kohti.

Lopuksi

Käyn myöhemmin erillisissä artikkeleissa läpi palkanlaskennan kirjanpitokäsittelyä, yrittäjän oman palkan laskentaa sekä vuosilomakorvauksen määräytymistä.

Jaa kirjoitus

Leave a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *